Mediakasvatusfoorumi 10-vuotta – teemana inklusiivinen mediakasvatus

KAVIn erityisasiantuntija Lauri Palsa avasi 10. Mediakasvatusfoorumin.

Blogi / 5.7.2022, Kuvat: KAVI

Tänä keväänä Mediakasvatusfoorumi järjestettiin ensimmäistä kertaa hybridi-tapahtumana. Mediakasvatuksen ammattilaiset kokoontuivat Helsingin Ruoholahden lisäksi striimin ääreen kuulemaan uusia näkökulmia mediakasvatuksen kentältä. Päivän teemana oli inklusiivinen eli kaikille yhdenvertainen, saavutettava ja esteetön mediakasvatus. 

Voit katsoa kaikki päivän asiantuntijapuheenvuorot Mediakasvatusfoorumin tallenteesta Asiaa mediakasvatuksesta YouTube-kanavalta. Tallenne on viitottu suomalaiselle viittomakielelle ja tekstitetty suomeksi. Ministerin puhe on tekstitetty myös ruotsiksi. Seuraavassa on poimintoja puheenvuoroista. 

Tilaisuuden avasi KAVIn erityisasiantuntija Lauri Palsa, joka kiinnitti huomiota yhteistyön merkitykseen mediakasvatuksen yhdenvertaisuuden edistämisessä. Tässä auttaa esimerkiksi toiminnan sitominen laajempaan kontekstiin, sillä mediakasvatus ei tapahdu tyhjiössä vaan suhteessa ympäröivään maailmaan. “Mediakasvatuksessa ei ole kyse vain yksilöiden osaamisen kehittämistä irrallaan muusta maailmasta, vaan se pikemminkin suuntautuu ympäristöön, yhteiskuntien, kulttuurien, yhteisöjen ja arjen kehittämiseen”, Palsa huomioi. 

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen toi puheessaan esille, että ministeriö osaltaan tukee yhdenvertaisen mediakasvatuksen toteutumista ottamalla sen huomioon mediakasvatuksen ja medialukutaidon erityisavustuksien myöntämisessä sekä ministeriön rahoittaman Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman kautta. Yhdenvertaisuuden vahvistaminen edellyttää kuitenkin jatkuvasti huomion kiinnittämistä sen toteutumiseen, kriittistä arviointia, yhteistä keskustelua ja laaja-alaista yhteistyötä, Honkonen muistutti. 

Selvityksestä uusia näkökulmia mediakasvatuksen yhdenvertaisuuteen 

KAVI ja Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore julkaisivat Foorumissa selvityksen, jossa kuvataan medialukutaitojen ja mediakasvatuksen tilaa Suomessa inklusiivisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Pääset lataamaan koko selvityksen itsellesi Mediataitokoulusta. Selvitys toi esille, että yhdenvertaisuuden näkökulmasta mediakasvatustoiminta ei vielä toteudu tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Yhdenvertaisuutta tukevina tekijöinä selvityksessä nähdään mm. tietoisuuden lisääminen eri väestöryhmien tarpeista, tutkimuksen vahvistaminen sekä KAVIn rooli organisoijana ja tiedon välittäjänä. 

Yleisö Ruoholahdessa seurasi selvityshankkeen tulosten julkistusta.

Tuoreen selvityksen tuloksia Foorumissa kommentoi tutkijatohtori Mari Pienimäki sekä suunnittelija Tarja Porsanger. Pienimäki toi esille, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on korostanut kriittisen ajattelun taitojen merkitystä ja tarvetta yhdenvertaiselle mediakasvatukselle iästä, paikkakunnasta ja muista lähtökohdista riippumatta. Yhdenvertaisen mediakasvatuksen toteutumisessa ei ole kyse vain yksilön taidoista, vaan myös mediankulttuurin rakenteista, Pienimäki alleviivasi.

Porsanger korosti puheenvuorossaan alkuperäiskansojen yhdenvertaista asemaa muiden kansojen joukossa. Tällä hetkellä saamelaisten sananvapautta suomalaisessa yhteiskunnassa uhkaa mm. vaientaminen, alistaminen ja epistemologinen tuho. Aina ei kuitenkaan ole kyse asenteellisesta ongelmasta eri väestöryhmiä kohtaan, vaan tiedon tai ymmärryksen puutteesta. Valtaväestö on voimaton saamelaisia koskevan disinformaation edessä, hän toi esille.

Mediakasvatuksen ammattilaiset verkostoitumassa lounastauolla.

Inklusiivisen mediakasvatuksen monet ulottuvuudet 

Paneelikeskustelu inklusiivisen medialukutaidon ulottuvuuksista päätti Foorumin asiantuntijapuheenvuorot. Panelisteina olivat opetusneuvos Kati Costiander, projektipäällikkö Artëm Kuosti, erityisasiantuntija Riikka Marttinen, tutkijatohtori Susanna Rivinen ja väitöskirjatutkija Ulla Sivunen. Linjassa KAVIn ja Cuporen selvityksen tulosten kanssa keskustelu toi esille, että mediakasvatuksen toteutuminen ei vielä ole yhdenvertaista ja osan ihmisryhmistä eteen tulee tehdä vielä kovastikin töitä. 

Kuosti mainitsi puheenvuorossaan, että monikulttuuri- ja maahanmuuttajajärjestöjen näkökulmasta inklusiivisuus-termi ”on todella korkealla tasolla ja siksi vaikea käsittää”. Perusdigitaidot, kuten laitehallinta, ja mahdollisuus laitehankintoihin nousevat esiin ennen syvempää pohdintaa inklusiivisen mediakasvatuksen toteutumisesta. Voisi sanoa, että monikulttuuri- ja maahanmuuttajajärjestöjen kohdalla kyse on usein perusoikeuksien toteutumisesta, joilla on myös vaikutus kotoutumiseen, käy ilmi Kuostin kommentista.  

Sivunen korosti keskustelussa mediakasvatuksen kielellistä saavutettavuutta ja kielellisten vähemmistöjen tukemista. Mediakasvatuksen suuntautuessa suomenkielisiin muiden kieliryhmien edustajat jäävät usein paitsioon. Esimerkiksi viittomakielisille on tarjolla hyvin vähän mediakasvatusmateriaalia. Myös median tuottajien olisi hyvä edustaa monimuotoisuutta, koska se lisää ymmärrystä erilaisista ihmisryhmistä. Esimerkiksi vähemmistökielisiä toimittajia tulisi saada suuren yleisön nähtäville, Sivunen esittää toiveen. 

Panelistit Riikka Marttinen (oik.), Susanna Rivinen ja Artëm Kuosti.

Costiander kertoi paneelissa, että varhaiskasvatuksessa lapset ja henkilöstä on jo huomioitu hyvin mediakasvatusmateriaaleissa, -täydennyskoulutukissa, -tutkimuksessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Myöskään inkluusion käsite ei ole varhaiskasvatuksessa uusi ja tänä vuonna julkaistuissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa sitä korostetaan entisestään. Costianderin mukaan sen sijaan huomiota tulisi kiinnittää vielä siihen, että varhaiskasvatuksen henkilöstö pääsee osallistumaan koulutuksiin ja kasvatuksen järjestäjä huolehtii edellytyksistä toteuttaa mediakasvatusta. 

Oppimisvaikeuksia ei kovin hyvin tunnisteta mediakasvatuskentällä, toteaa Marttinen. Oppimisvaikeuksien ajatellaan liittyvän erityisesti kouluun ja nuoriin, mutta työikäisten ja ikääntyneiden kohdalla teema on vieraampi. Mitä tarkoittaa olla digin käyttöä opetteleva ikäihminen, jolla on hahmottamisen ongelma, Marttinen haastaa pohtimaan. Hänen toiveenaan on, että apuvälineitä tunnistettaisiin ja hyödynnettäisiin laajemmin mediakasvatuksessa ja medialukutaidon tukena. 

Rivinen peräänkuulutti keskustelussa tutkimusperustaisuutta, asenteisiin vaikuttamista sekä negatiivisista stereotypioista eroon pääsemistä. Ikääntyneistä ja heidän media- ja digitaidoistaan on tiukassa stereotyyppinen, leimaava ajattelu, jonka mukaan ”eivät he osaa eikä kannata enää opetella”, Rivinen kertoi kokemuksestaan. Hän totesi myös, että monet paneelikeskustelussa esiin tulleet inklusiiviseen mediakasvatukseen liittyvät ulottuvuudet pätevät yhtä lailla ikääntyneiden kohdalla.

Yleisö osallistui aktiivisesti keskusteluun.

Inklusiivisen mediakasvatuksen tulevaisuutta ajatellen panelistit nostivat esille resurssien tärkeyden. Resurssien merkitys korostui myös KAVIn ja Cuporen selvityksessä. Mediakasvatus tarvitsee riittävästi resursseja, jotta sitä voidaan toteuttaa pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti, Sivunen tiivistää. Vastuu on myös päättäjiä laajemmalla yleisöllä; jokainen meistä voi omilla toimillaan edesauttaa turvallisen oppimisympäristön ja lämpimien kohtaamisten toteutumista ja näin omalta osaltaan edistää ihmisten medialukutaitoa. ”Mediakasvatus on kaikkien asia”, Rivinen kiteyttää. 

Paikan päällä Ruoholahdessa verkostoituminen ja kansallisen mediakasvatuksen kehittäminen yhdessä oli aktiivista. Päivä huipentui työpajatyöskentelyyn sekä ideoiden jakamiseen pikadeiteillä. Työpajojen teemoina olivat inklusiivinen mediakasvatus, mediakasvatuksen tulevaisuus Suomessa ja Uudet lukutaidot osaamisen tukena.  

Nähdään Mediakasvatusfoorumissa taas ensi vuonna!