Uusi tutkimus avaa mediakasvatuksen roolia suomalaisissa linjausasiakirjoissa: Uusia mahdollisuuksia ja suuntia tulevaisuudelle

Kansainvälisissä vertailussa Suomi esitetään maana, jossa mediakasvatus on huomioitu esimerkillisesti kansallisissa linjauksissa. Tarkastelu on ollut kuitenkin usein hallinnonalakohtaista. Halusimme saada kattavan käsityksen aiheesta, joten tutkimme yhdessä Saara Salomaan kanssa, minkä hallinnonalojen ministeriöiden linjausasiakirjoissa mediakasvatusta ja medialukutaitoa käsitellään ja mistä näkökulmista.

Voit ladata tutkimusartikkelin linkin kautta mutta tässä blogitekstissä on tiivistetty kolme päätulosta.

1. Mediakasvatus on huomioitu linjauksissa jo pitkään

Mediakasvatus on osa linjauksia kahdella eri tavalla. Suomessa on ensinnäkin omat erityiset mediakasvatuslinjaukset, viimeisimpänä Medialukutaito Suomessa -kansalliset mediakasvatuslinjaukset. Toisaalta mediakasvatusta käsitellään osana muita -mahdollisesti laajempia – linjauksia. Ensimmäinen tutkimuksessamme löytynyt sähköisesti julkaistu medialukutaidon huomioiva asiakirja on julkaistu jo vuonna 2000.

2. Mediakasvatus on luonteeltaan poikkihallinnollista

Mediakasvatusta ja medialukutaitoa käsitellään laajasti eri hallinnonaloilla (yhteensä kymmenen eri ministeriön julkaisuissa) mutta erityisen vahvasti aiheita on käsitelty opetus- ja kulttuuriministeriön linjauksissa. Eri hallinnonaloista mediakasvatus linkittyy myös vahvasti liikenne- ja viestintäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonaloille.

3. Mediakasvatusta tarkastellaan eri näkökulmista

Ei ole yhtä ainutta tapaa ymmärtää mediakasvatusta ja siihen liittyviä tavoitteita. Mediakasvatusta on tarkasteltu analyysimme perusteella kahdeksen eri näkökulman kautta. Näitä ovat:

• Suojelullinen
• Kulttuurisen osallisuus
• Tulevaisuuden työosaaminen
• Inkluusio
• Laaja mediakasvatus
• Demokratia
• Kansallinen turvallisuus
• Maailmankansalaisuus

Ajallisesti tarkasteltuna eri näkökulmat ovat painottuneet eri aikoina mutta myös rinnakkain. Kun esimerkiksi suojelullinen näkökulma näkyi erityisesti vuoteen 2010 asti, demokratian ja inkluusion näkökulmat ovat korostuneet sen jälkeen. Viimeisin trendi liittyy puolestaan medialukutaitoon kansallisen turvallisuuden kysymyksenä, jolloin sen merkitystä perustellaan yhteiskunnallisen resilienssin vahvistamisen kautta.

Uusia mahdollisuuksia yhteistyölle

Tutkimuksen tulosten perusteella on tärkeä kiinnittää huomiota yhteistyön mahdollisuuksiin sekä käsitteelliseen tarkkuuteen.

Medioitumisen myötä mediakasvatuksen ja medialukutaidon merkitys tiedostetaan yhä vahvemmin. Tutkimuksessa esiin tuotujen näkökulmien myötä voi olla helpompi löytää uusia yhteistyömahdollisuuksia eri kasvatuksen alueiden kanssa esimerkiksi demokratia-, taide-, tai globaalikasvatuksen piirissä.

Erilaisten näkökulmien kautta avautuva mediakasvatuksen moninaisuus korostaa kasvatuksellisen reflektion ja keskustelun merkitystä. Koska mediakasvatus voidaan ymmärtää niin monesta eri näkökulmasta, kyse ei ole siitä, onko mediakasvatus tärkeää vai ei, vaan pikemminkin tulisi keskustella siitä, millainen mediakasvatus on tärkeää ja miksi.

Nämä näkökulmat voivat avata uusia mahdollisuuksia ja suuntia mediakasvatuksen kehittämiselle tulevaisuudessa.

Lauri Palsa
Erityisasiantuntija
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Kuva: Pine Watt/Unsplash