Lasten ja nuorten näkökulmia mediakasvatukseen – tuloksia jättikyselystä

Lasten ja nuorten mediakasvatukseen liittyvistä näkemyksistä on vain vähän tilastollista tietoa Suomessa. Kipeästi kaivattua, tuoretta tietoa saatiin 10. kesäkuuta, kun sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi yli 60 000 11–19-vuotiaan vastaajan kuulemisraportin Lasten ja nuorten sosiaalisen median käyttö: Somen käyttö, hyvinvointivaikutukset ja suhtautuminen rajoituksiin. Taide- ja kulttuurivirasto Kuvin Mediakasvatusyksikkö oli keväällä tiiviisti mukana kyselyn suunnittelemisessa. Kyselystä löytyy paljonkin kiinnostavaa, mutta keskityn tässä koulun ja kotien mediakasvatukseen liittyviin kysymyksiin.

Kiusaaminen puhututtaa kouluissa

Vastaajilta kysyttiin, millaisista somen riskeihin ja turvallisuuteen liittyvistä asioista koulussa oli puhuttu. Lasten, eli 11–13-vuotiaiden, mukaan näistä aiheista oli melko yleisesti puhuttu. Useimmiten aiheena oli ollut kiusaaminen, turvallinen toiminta somessa tai valheet ja väärän tiedon levittäminen. Kymmenesosa lapsista kuitenkin sanoi, että mistään kysytyistä aiheista ei ole puhuttu koulussa.

Nuorten vastausten perusteella someturvallisuuden suosituimmat teemat olisivat melko samanlaisia kuin lapsilla, mutta asioiden käsitteleminen olisi kaikkiaan selvästi harvinaisempaa. Syytä tähän voi vain arvailla: Kenties nuorten opettajat olettavat asioiden tulleen käsitellyksi jo ala-asteella? Lisäksi yläasteen ja lukion opetussuunnitelmat ovat niin täynnä pakollisia sisältöjä, että tunneilla on vähemmän väljyyttä käsitellä somenkäytön kaltaista tärkeää, mutta opetussuunnitelmaan vain väljästi kytkeytyvää teemaa.

Lasten somekäytöllä on rajoja, nuoret käyttävät vapaammin

Lasten vastausten mukaan vanhemmat tyypillisemmin rajoittavat kuin eivät rajoita lasten somen käyttöä. Aikarajoituksia somen käytölle oli yli puolella vastaajista, sisällöllisiä rajoituksia noin puolella. Noin kolmasosaa lapsivastaajista ei rajoitettu, ja loput eivät osanneet sanoa, oliko rajoituksia vai ei. Nuorten keskuudessa rajoittaminen oli harvinaisempaa, vain noin 20 % sanoi vanhempiensa rajoittavan somen käyttöä ajallisesti tai sisällöllisesti. Rajoittaminen oli – varsin luonnollisesti – sidoksissa ikään, sillä useammat nuorista kertoivat, että heitä oli kuitenkin aiemmin rajoitettu somen käytössä. Vähemmistö nuorista ilmoitti, että heitä ei ollut koskaan rajoitettu somen käytössä ajallisesti tai sisällöllisesti.

Lapset suhtautuivat rajoituksiin melko myönteisesti: noin puolet vastaajista piti rajojen asettamista hyvinä, alle kolmannes huonoina.

Yllätys, yllätys: vanhemmat eivät olekaan ihan pihalla

Lasten somen käyttöön liittyvässä huolikeskustelussa elää puhetapa tietämättömistä ja ymmärtämättömistä vanhemmista, joille sosiaalinen media on aivan vieras maailma. Lasten ja nuorten vastaukset eivät kuitenkaan anna tälle käsitykselle tukea.

Lapsista vain noin 4 % ja nuorista noin 6 % oli täysin tai edes osittain eri mieltä väittämän ”Ainakin yksi vanhempani tietää, mitä somepalveluita käytän” kanssa. Samaten lapsista ja nuorista vain harva (5–6 %) epäili, etteivätkö vanhemmat tietäisi lapsen käyttämän somen huonoja puolia tai sitä, mitä iloa ja hyötyä niistä lapselle voi olla.

Ilmeinen syy sille, että vanhemmat ovat lastensa arvion mukaan kohtuullisen hyvin perillä somesta on se, että vanhemmat ovat siellä itsekin. Valtaosa sekä lapsista että nuorista oli samaa mieltä väittämän ”Ainakin yksi vanhempani käyttää joitakin samoja somepalveluja kuin minäkin” kanssa, ja vain noin 5–6 % vastaajista oli väitteen kanssa eri mieltä. Olisikin kiinnostava tietää, että mistä julkisessa keskustelussa sinnikkäästi seikkaileva, ihan pihalla olevan, vanhemman hahmo on peräisin, kun lapsista vain harva hänet tuntee.

Tutustu raporttiin klikkaamalla tästä.

Saara Salomaa
Mediakasvatusyksikön päällikkö
Taide- ja kulttuurivirasto (Kuvi) 

Kuva: LSOphoto / iStock