Mediakasvatuksen korkeakouluopetus on katoamassa Suomesta 

Tuoreen selvityksemme mukaan mediakasvatusta ei voi vuodesta 2027 alkaen enää opiskella pääaineena suomalaisissa yliopistoissa, ja lähes kaikki sivuainekokonaisuudet on lakkautettu. Myös ammattikorkeakouluissa mediakasvatuksen opetus on vähäistä.  

Tilanne on erikoinen, sillä koulutustarjonta ja yhteiskunnallinen tarve näyttävät kulkevan päinvastaisiin suuntiin. Niin Suomessa kuin EU:ssakin medialukutaidon tarvetta nostetaan vahvasti esiin, oli kyse sitten kulttuurisesta osallistumisesta, kokonaisturvallisuudesta tai demokratian vahvistamisesta. Suomella on myös ollut vahva maine mediakasvatuksen edelläkävijämaana.  

Osaajapula näkyy jo ja pahenee jatkossa 

Olemme Kuvissa jo pitkään olleet tietoisia siitä, että mediakasvatuksen koulutuksen tilanne näyttää huonolta. Konkreettisesti tilanne on meille näkynyt siten, että yhä harvemmalla harjoitteluun tai asiantuntijatehtäviin hakevalla on suoritettuna laajasti mediakasvatuksen opintoja. Viime aikoina olemme saaneet myös muilta alan organisaatioilta samaa viestiä. 

Jatkossa tilanne pahenee. Viimeinen mediakasvatuksen maisteriohjelma päättyy Lapin yliopistossa vuonna 2027 ja sivuainekokonaisuus Itä-Suomen yliopistossa lakkaa vuonna 2026. Tämän jälkeen Lapin yliopistoon jää alan viimeinen oma sivuainekokonaisuus.  

Tyypillisesti opiskelijoille tarjolla on vain yksittäisiä kursseja, mikä rajoittaa asiantuntijuuden kehittymistä. Mediakasvatuksen integroiminen pienessä määrin eri koulutusohjelmiin on sekin tärkeää, mutta ei tuota vahvaa osaamista juuri mediakasvatuksesta.  Samalla opinnäytetöiden ja tohtorikoulutettavien määrä on vähäinen, mikä rapauttaa alan koulutuksellista ja tutkimuksellista perustaa. 

Tilanne on heikentynyt nopeasti, sillä vielä 2010-luvulla mediakasvatusta saattoi opiskella pääaineena kahdessa yliopistossa ja sivuaineena useammassa. Esimerkiksi omalla kohdallani tie mediakasvatuksen ammattilaiseksi kulki näin: Innostuin mediakasvatuksesta, koska sitä tarjottiin sivuaineeksi. Pääsin kiinni alan työtehtäviin opintojen ja niihin liittyvän harjoittelun kautta. Myöhemmin ryhdyin tekemään mediakasvatusaiheesta väitöskirjaa mediakasvatuksen professorin kannustuksesta ja ohjauksessa. Nyt entisessä yliopistossani ei ole enää mediakasvatuksen sivu- tai pääainetta, eikä pian professoriakaan.  

Mediakasvatustyötä voi toki tehdä monenlaisella koulutustaustalla. Mutta mikäli mediakasvatusta laajasti opiskelleita opiskelijoita ei valmistu enää lainkaan, sillä tulee väistämättä olemaan vaikutuksensa alan kehitykseen.  

Taustalla rahoitusleikkaukset ja rakenneuudistukset 

Koulutuksen supistumiseen ovat vaikuttaneet muun muassa rahoitusleikkaukset ja korkeakoulujen rakenteelliset muutokset. Nopean valmistumisen painottaminen on vähentänyt opiskelijoiden mahdollisuuksia valita mediakasvatuksen kaltaisia, usein valinnaisia opintoja.  

Resurssien väheneminen on vaikeuttanut kehittämistä ja yhteistyötä, ja mediakasvatuksen henkilöstö vähenee edelleen esimerkiksi eläköitymisten kautta. Pian voimme olla tilanteessa, jossa juuri ketään ei ole enää järjestämässä mediakasvatuksen opetusta ja puolustamassa sitäkään vähää, mikä nyt on jäljellä. 

Uhattuna ovat myös täydennyskoulutukset. Esimerkiksi opetustoimen henkilöstökoulutuksen rahoitus valtiolla lakkautettiin vuonna 2025, mikä on suoraan heikentänyt työssä olevien opettajien mahdollisuuksia päivittää osaamistaan medialukutaidosta. Mistä saamme osaajat jatkossa, jos mediakasvatusta ei voi enää opiskella missään vaiheessa uraa? 

Mitä tarvitaan osaamisen turvaamiseksi? 

Selvityksen pohjalta laaditussa muistiossa listataan konkreettisia suosituksia osaamisen ja koulutuksen turvaamiseksi.  

Korkeakoulujen välistä yhteistyötä lisäämällä mediakasvatuksen opintoja voitaisiin tarjota nykyistä laajemmin yhteisinä opintokokonaisuuksina. Samalla tarvitaan pysyviä rakenteita täydennyskoulutukselle, jotta eri alojen ammattilaiset voivat päivittää osaamistaan muuttuvassa mediaympäristössä. 

Mediakasvatusosaamista on tehtävä näkyvämmäksi myös työelämässä, jotta sen merkitys tunnistetaan paremmin rekrytoinneissa ja osaamisvaatimuksissa.  

Ennen kaikkea tilanteen korjaaminen kuitenkin edellyttää, että medialukutaito ja sitä edistävä mediakasvatus tunnistetaan strategisiksi osaamisalueiksi ja niiden asemaa vahvistetaan korkeakoulutuksessa.  

Saara Salomaa, KT, Mediakasvatus-yksikön päällikkö, Taide- ja kulttuurivirasto Kuvi 

Selvitys ja sen suositukset perustuvat Taide- ja kulttuurivirasto Kuvin tammikuussa 2026 järjestämiin, korkeakoulujen työntekijöille suunnattuihin keskustelutilaisuuksiin sekä niihin liittyneeseen tiedonkeruuseen. Kiitämme lämmöllä kaikkia osallistuneita! 

Lue muistio selvityksestä: https://medialukutaitosuomessa.fi/laitisalomaa2026.pdf