Miten lisätä tietoisuutta voittoa tavoittelevista media- ja hakukonealustoista?

Viime lokakuussa julkaistussa väitöskirjassa esitellään uusi alustatietoisuuden käsite. Väitöskirjan mukaan alustatietoisuus on laajaa ymmärrystä voittoa tavoittelevien media- ja hakukonealustojen valtarakenteesta, joka koostuu sosiaalisen, teknologisen, taloudellisen ja poliittisen näkökulman monitahoisesta vuorovaikutuksesta. Alustatietoisuus esitetään perustyönä erilaisten lukutaitojen (medialukutaito, datalukutaito, digitaalinen lukutaito, algoritmien lukutaito) kehittämisessä.

Keskustelu alustajättien yhteiskunnallisesta vaikutuksesta on ollut alkuvuodesta vilkasta. Alustajäteistä käytävä jatkuva keskustelu kasvattaa tietoisuutta niiden vaikutusvallasta. Millaisia keinoja tuore mediakasvatuksen tutkimus tarjoaa? Guna Spuravan väitöskirjassa Towards Platform Awareness in Media Education tutkitaan, miten mediakasvatuksen keinoin voidaan tukea toimijuutta mediaympäristössä, jota hallitsevat voittoa tavoittelevat alustajätit.

Digitalisaation toisessa vaiheessa mediamaisema muuttui digitaalisen median alustojen valtakaudeksi. Globaalit toimijat, kuten Facebook, Instagram, YouTube, TikTok, X ja Google Search, tulivat osaksi mediaa tarjoamalla palveluita ja tuotteita. Näitä alustoja hallinnoi muutama kansainvälinen yritys, jotka eivät ole perinteisiä mediayrityksiä ja jäävät siten perinteisen median sääntelyn ulkopuolelle. Nykyään alustat hallinnoivat käyttäjiensä syötteitä ja tarjoavat alustan mediatoimijuudelle, ollen tärkeitä rakenteita miljoonille käyttäjille. Tutkijat korostavat, että tietoisuutta alustojen taloudesta ja datan hyödyntämisestä voitontavoittelussa tulisi lisätä.

Algoritmien ja alustojen tarjoama mediamaisema on osin keinotekoinen sosiaalinen kudos. Kuva: Pixabay

Kuluttajien huomion määrä on rajallinen, ja siitä käydään yhä kiihtyvää kamppailua alustojen keskuudessa. Alustat käyttävät valtaansa tiedon portinvartijoina rajoittamalla käyttäjiensä toimijuutta, mikä uhkaa myös demokratiaa ja hyvinvointia. Vaikka alustojen toiminnan lähtökohta on rajata ja järjestää informaatiotulvaa käyttäjille sopivammiksi kokonaisuuksiksi, niiden perimmäinen pyrkimys ei ole käyttäjiensä hyvinvointi. Ihmiset kuitenkin arvostavat alustojen näkymättömien prosessien tuottamaa helpotusta arkeen ja luovuttavat helposti osan jatkuvasta päätöksenteosta koneille ja algoritmeille (esimerkiksi Anderson ja Rainie 2023).

Erilaiset lukutaidot ovat osa alustojen toiminnan ymmärtämistä, mutta eivät sen ymmärryksen rajat

Väitöskirjan teoriaosuudessa pohditaan, voiko esimerkiksi uusia lukutaitoja laajentaa käsittelemään alustojen vaikutuksia. Mediakasvatus on keskittynyt ottamaan käyttöön lukutaitoon perustuvia käsitteitä (Hobbs 2020, Wuyckens, Landry ja Fastrez 2022) ja viitekehyksiä sekä kehittämään yksilön valmiuksia luoda ja tulkita digitaalisen median sisältöjä, korostaen erityisesti osallisuutta ja luovaa ilmaisua digitaalisessa mediassa. Lukutaitojen käsitteillä on kuitenkin rajansa, esimerkiksi siinä, miten hyvin ne onnistuvat käsittelemään digitaalisen median alustojen eri puolia, kuten laitteistoja, käyttöliittymiä, algoritmeja tai taloutta (Nichols ja LeBlanc 2020). Kyse ei ole vain algoritmien välittämän sisällön kriittisestä tarkastelusta, vaan myös alustojen taloudellisten toimintamallien ymmärtämisestä. Lukutaito on tärkeää, mutta on vaikea opettaa käyttäjiä lukemaan jotain, joka ei ole avointa ja läpinäkyvää.

Kriittisesti tarkasteltuna erilaiset lukutaidot ovat yksilötason ratkaisu ongelmaan, joka on pikemminkin systeeminen (Beckett ja Livingstone 2018). Tällöin vastuu monimutkaisissa mediaympäristöissä toimimisesta siirretään yksilölle, mikä pahimmillaan kasvattaa uudenlaista digitaalista kuilua. Osa käyttäjistä on tietoisempia algoritmien vaikutuksista ja pystyy siten suhtautumaan kriittisesti näkemäänsä syötteeseen, kun taas osa käyttäjistä on selvästi haavoittuvampia algoritmien toimintatapoihin nähden. Lisäksi systeemisen tason ratkaisujen hakeminen hidastuu, kun esitetään yksilötason ratkaisuja.

Yhdessä väitöskirjan taustatutkimuksessa todetaan, että algoritmeihin liittyvän lukutaidon kehittymisessä olisi ohjelmointitaidoista hyötyä. Algoritmien lukutaidon syventävä kehityssuunta on siis varsin tekninen ja lähenee algoritmien ohjelmoijan työnkuvaa. Tietoisuus alustojen toiminnasta ei edellytä ohjelmoijatason ymmärrystä siitä, miten esimerkiksi algoritmit toimivat teknisesti, vaan ennemminkin tietoisuutta siitä, milloin toimintaamme pyritään vaikuttamaan. Käyttäjät ovatkin kehittäneet erilaisia selviytymismekanismeja vastustaakseen algoritmien vaikutuksia.

Kuka päättää mediasyötteestäsi?

Guna Spurava esittää alustatietoisuudelle viitekehyksen, joka koostuu neljästä kokonaisuudesta: poliittisesta, sosiaalisesta, taloudellisesta ja teknologisesta. Jokainen kokonaisuus sisältää omat aihealueensa, ja yhdessä ne muodostavat holistisen tarkastelun alustatietoisuudesta. Kaikki osa-alueet ovat kytköksissä toisiinsa, joten esimerkiksi poliittisen, sosiaalisen tai teknologisen kokonaisuuden ymmärtäminen edellyttää taloudellisten mekanismien ja digitaalisen kapitalismin toiminnan ymmärtämistä.

Mallin tarkoituksena on esittää tämä moninainen ja toisistaan riippuva kokonaisuus ja ehdottaa sen käsittelemistä kokonaisuutena, ei yksittäisinä osina. Väitöskirjan mukaan alustatietoisuus on välttämätön askel matkalla kohti digitaalisen median toimijuutta, joka tässä tutkimuksessa ymmärretään vapautena valita, luoda ja jakaa informaatiota.

Lukiessani väitöskirjaa mieleeni tuli internetissä leviävä dia vuodelta 1979:

”Tietokonetta ei voi koskaan pitää vastuussa, joten sen ei pitäisi koskaan tehdä johtajalle kuuluvaa päätöstä. – IBM 1979”

Oli dia aito tai ei, se viittaa nykyisiin käytäntöihin, joissa esimerkiksi tekoälyä käytetään rekrytoinnissa. Koneen virheistä vastuun kantaa kuitenkin ihminen. Tämä ajatus voidaan tuoda yksilötasolle: tietokonetta ei voida koskaan pitää vastuullisena, joten tietokone ei saa koskaan tehdä sinulle kuuluvaa päätöstä. Väitöskirjan mukaan monet kuitenkin suosivat todellisuutta, jossa alustojen ja hakukoneiden algoritmit tekevät päätöksiä puolestamme, koska se on helpompaa. Haasteena on kuitenkin toiminnan läpinäkymättömyys: käyttäjän tulisi tietää, mitä päätöksiä kone tekee, jotta voisi arvioida, kenelle päätös kuuluu. Alustatietoisuus ja erilaiset lukutaidot ovat mediakasvatusta yksilölle, mutta rinnalle tarvitaan myös systeemisiä ratkaisuja.

Erityisasiantuntija Outi Laiti

Kirjoituksen teksti pohjautuu Guna Spuravan väitöskirjaan.

Lisää tutkijoiden pohdintaa algoritmeista löydät täältä.

Lähteet:

Anderson, J., & Rainie, L. (2023). The future of human agency. Pew Research Center.

Beckett, C., & Livingstone, S. (2018). Tackling the information crisis: a policy framework for media system resilience-the report of the LSE Commission on Truth Trust and Technology.

Hobbs, R. (2020). Propaganda in an age of algorithmic personalization: Expanding literacy research and practice. Reading Research Quarterly, 55(3), 521-533.

Nichols, T. P., & LeBlanc, R. J. (2020). Beyond apps: Digital literacies in a platform society. The reading teacher, 74(1), 103-109.

Spurava, G. (2024). Towards Platform Awareness in Media Education. Väitöskirja, Tampereen yliopisto.

Wuyckens, G., Landry, N., & Fastrez, P. (2022). Untangling media literacy, information literacy, and digital literacy: A systematic meta-review of core concepts in media education. Journal of Media Literacy Education, 14(1), 168-182. https://doi.org/10.23860/JMLE-2022-14-1-12