Tampere pyrkii mediakasvatuksen edelläkävijäksi – mistä on kyse?

Loppuvuodesta 2020 julkaistiin kutkuttavaa tietoa: ”Tampereesta rakennetaan osallistavan tarinankerronnan, mediakasvatuksen ja uudenlaisen median edelläkävijää”. Yhteistyökumppaneita ovat Tampere, Tampereen korkeakouluyhteisö ja Yle.

Mistä on käytännössä kyse, kun alueellisesti lähdetään tavoittelemaan edelläkävijyyttä mediakasvatuksessa?

Selvitin asiaa keskustelemalla kahden yhteistyöhankkeissa eri tavalla mukana olevan henkilön kanssa. Panu Pokkinen toimii Ylellä Urheilu ja tapahtumat -yksikön johtajana. Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa työskentelevällä Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Reijo Kupiaisella taas on pitkä kokemus mediakasvatuksen tutkimuksesta, opettamisesta ja yhteistyöhankkeista, myös Ylen kanssa.

Pokkisen mukaan uudenlaisen kumppanuuden taustalla ovat olleet kokemukset siitä, että yhteistyötä on kyllä tehty paljon ennenkin, sekä kaupungin että eri oppilaitosten kanssa. Kuitenkin kokonaisuutena hankkeet ovat jääneet sirpaleisiksi, sillä niitä on tehty tapauskohtaisesti, tietystä kapeasta näkökulmasta. Nyt tarkoituksena on tehdä yhteistyötä tavoitteellisemmin. ”Kun kumppanuuksista iso osa tähtää samaan maaliin, voidaan toiminnalle saada laajempaa vaikuttavuutta”, Pokkinen tiivistää.

Kupiainen korostaa, että korkeakouluyhteisössä yhteistyötä tehdään nyt useilla eri tieteenaloilla. Itsekin hän on toteuttamassa yhteistyötä jo käytännössä, erityisesti osana tutkimus- ja opetustyötään. Esimerkiksi kriittisen lukemisen CRITICAL-hankkeessa on tutkittu pakohuonekonseptin ja mysteeriratkaisun käyttämistä opettavaisissa yhteyksissä. Yliopiston opintokurssia on hyödynnetty, ja myös räätälöity, yhteistyötä silmällä pitäen. Kupiainen toimii lisäksi asiantuntijaryhmän jäsenenä Pikku Kakkosen Mediamaailma -hankkeessa, jossa tavoitteena on konseptoida ja kehittää 3–13-vuotiaille lapsille suunnattu elämyksellinen ympäristö vahvistamaan lasten median teko- ja lukutaitoa.

Yksi konkreettinen ja merkittävä Ylen ja Tampereen yliopiston yhteistyön muoto on käynnistymässä syksyllä 2021. Tällöin yliopistossa starttaa uusi Sustainable Digital Life -maisteriohjelma, joka toteutetaan yhdessä Ylen kanssa.

Paljon on siis jo tekeillä, mutta minne ollaan matkalla? Millainen tilanteen pitäisi kolmen vuoden päästä olla, jotta voitaisiin todeta, että kumppanuus on edennyt niin kuin pitikin?

Pokkisen mukaan hyvä tulos olisi, että olisi syntynyt yhteisiä hankkeita ja ympäristöjä, joissa voi konkreettisesti kokeilla tarinankerrontaa, uusia mediamuotoja ja osallistamisen tapoja. Tällaisia olisivat esimerkiksi aktiivisessa käytössä olevat Medialaboratorio ja Pikku Kakkosen Mediamaailma. Ideaalitilanteessa sisäinen kiinnostus toimintaa kohtaan olisi niin laajaa, että olisi mahdollista valita parhaat tekijät parhaisiin projekteihin. Tärkeää Pokkisen mielestä olisi, että hankkeet olisivat aidosti yhteisiä ja organisaatiorajoista riippumattomia. Ylen kannalta tärkeää on myös, että toiminnasta saadaan rakennettua koko Ylen yhteinen asia, ei yksin Tampereen toimituksen projekti.

Kupiainen katsoo asiaa erityisesti opetuksen ja opiskelijoiden näkökulmasta. ”Kun toteutetaan mediakasvatuksen opintoja, opiskelijat voisivat olla mukana sekä sisältöjen suunnittelijoina että toiminnan ohjaajina. Näin opiskelijoille syntyisi kiinteä suhde käytännön mediakasvatukseen”, Kupiainen kuvailee. Tässä Ylen tuotantoresurssit ja -ympäristöt voivat tarjota sellaisia mahdollisuuksia, joita muuten olisi mahdotonta opiskelijoille järjestää. Lisäksi Kupiainen toivoo, että toiminnasta syntyisi jotain sellaista, joka näkyisi aidosti ja monipuolisesti ihmisille kaupungilla.

Niin yliopistoissa kuin Ylessäkin toiminta on luonnollisesti nykyaikana myös kansainvälistä. Pokkinen toivoo, että yhteistyön avulla onnistuttaisiin luomaan jotain sellaista, mitä kaupungit ja korkeakoulut eri puolilta maailmaa ovat kiinnostuneet näkemään. ”Että oltaisiin rakennettu sellainen idea, jonka muut haluaa ’varastaa’. Niinhän sitä edelläkävijyyttä mitataan”, Pokkinen summaa.

Saara Salomaa

Kirjoittaja on KAVIn mediakasvatuksen erityisasiantuntija, mediakasvatuksen väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa, Pikku Kakkosen Mediamaailman asiantuntijaryhmän jäsen sekä entinen tamperelainen.