Uutta tietoa medioista osana lasten ja nuorten vapaa-aikaa

Nuorisotutkimusseuran 31.5. julkaisema ”Vaihteleva vapaa-aika. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2022” tarjoaa tuoretta tietoa medioista osana lasten ja nuorten elämää. Vapaa-aikaan kuuluvat tutkimuksen perusteella erityisesti digitaalinen pelaaminen, kuvaaminen, lukeminen sekä sarjojen ja elokuvien katsominen.

Tutkimukseen haastateltiin puhelimitse yli 1400 Manner-Suomessa asuvaa 7–29-vuotiasta lasta ja nuorta. Haastattelut toteutettiin keväällä 2022. Tällä tutkimuskierroksella keskeinen tavoite oli selvittää harrastamisen mieluisuuteen liittyviä teemoja, ja uutena avauksena tarkasteltiin lasten ja nuorten luontosuhdetta ja oleskelua luontoympäristöissä. Tässä tekstissä käsittelen lyhyesti erityisesti medioiden käytön yleisyyttä mitanneita kysymyksiä.

Tutkimuksen perusteella valtaosa (91 %) lapsista ja nuorista harrastaa jotakin. Harrastuksella ei tarkoitettu vain ohjattua toimintaa vaan laajemmin myös esimerkiksi yksin kotona tehtävää harrastamista. Kysytyistä tekemisistä yleisimpiä olivat omatoiminen liikunta ja luonnossa liikkuminen, joita kumpaakin harrasti noin 90 % vastaajista. Heti näiden jälkeen yleisimpänä mainittu tekeminen oli digitaalisten pelien pelaaminen. Vaikka julkisesta keskustelusta voisi joskus muuta päätellä, nämä harrasteet eivät lasten ja nuorten elämässä sulje pois toisiaan.

Pelaaminen oli vahvasti sukupuolittunutta. Vaikka tytöistäkin yli puolet (57 %) ilmoitti pelaavansa tietokoneella, kännykällä tai konsolilla, poikien keskuudessa tämä oli selvästi yleisempää (85 %). Pojat myös pitivät pelaamista tyttöjä useammin mieluisimpana harrastuksenaan. Sukupuolittuminen voi kuitenkin olla vähenemään päin: 7–9-vuotiaiden joukossa tytöt (91 %) ilmoittivat pelaavansa jopa hieman useammin kuin pojat (89 %).

Kysyttyjen harrastusten joukossa olivat myös valokuvaaminen tai videokuvaaminen, jotka olivat tyttöjen (62 %) keskuudessa selvästi tavallisempaa tekemistä kuin pojilla (43 %). Koska kysyttyjen tekemisten lista oli lyhyt, vastaajan oli mahdollista kertoa myös muista tekemisistään. Näiden vapaasti kuvattujen harrasteiden joukossa suosittuja mediatekemisiä olivat lukeminen (11,5 %) sekä elokuvien ja sarjojen katsominen televisiosta (7,6 %). On kuitenkin hyvin mahdollista, että ”jotain muuta, mitä” -tyyppisissä kysymyksissä vastaaja joko ei vastaa mitään tai unohtaa mainita osan niistä asioista, joita todellisuudessa tekee. Näistä prosenttiluvuista ei siis kannata tehdä kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Tärkeämpää on, että nuo tekemiset olivat viiden yleisimmin mainitun joukossa.

Myös harrastamisen määritelmä aiheuttaa päänvaivaa median käytön näkyväksi tekemisessä, sillä toiminta median parissa voidaan mieltää enemmänkin ajanvietteenä kuin harrastuksena. Tämä ajatus heräsi itselläni erityisesti suhteessa sosiaaliseen mediaan. Sosiaalisessa mediassa oleminen, esimerkiksi videoiden katseleminen vaikkapa TikTokista tai YouTubesta ei tule lainkaan esille tutkimuksessa, vaikka on hyvin todennäköistä, että nuoret ”harrastavat” sitä vapaa-ajallaan varsin paljon. Harrastamisen käsitteen avulla, vaikka kuinkakin väljästi määriteltynä, näyttää olevan vaikea päästä käsiksi nuorten mediankäytön koko kuvaan. Itseäni jäi mietityttämään, olisiko lasten ja nuorten somen käyttöön usein liitetyillä negatiivisilla puhetavoilla myös yhteyttä siihen, että vastaajat eivät ole mielellään kertoneet siitä haastattelijalle myöskään muun vapaa-ajan tekemistensä yhteydessä?

Tutkimus tarjoaa joka tapauksessa mielenkiintoista, uutta tietoa lasten ja nuorten vapaa-ajasta ja harrastamisesta. Itselleni ”tuoreita uutisia” olivat esimerkiksi tiedot harrastamisen ja vähemmistöön kuulumisen välisistä yhteyksistä. Myös pelaamisen yhteys vastaajan elämässään kokemaan tyytyväisyyteen kiinnostaa varmasti monia mediakasvattajia.

Saara Salomaa

Erityisasiantuntija, KAVI

Kuva: SeventyFour / iStock

Koko tutkimuksen voi vapaasti ja maksutta lukea Nuorisotutkimusseuran sivuilta tai hankkia kirjana verkkokaupasta.