Ekomedialukutaito on mediakasvatuksen päivitys

Kun selaamme sosiaalista mediaa, saatamme nähdä peräkkäin mainoksen pikamuodista, uutisen ilmaston lämpenemisestä ja vaikuttajan vinkkejä ekologiseen elämäntapaan. Tämä kertoo siitä, miten ympäristökriisit ja informaatiotulva kietoutuvat toisiinsa arjessamme. Median rooli kestävän kehityksen kysymyksissä on merkittävä. Se voi sekä edistää että estää ekologisesti ja sosiaalisesti vastuullista toimijuutta. Tässä ristipaineessa mediakasvatus antaa meille välineitä tehdä tietoisia valintoja ja osallistua kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.

Mediakasvatus ei ole irrallaan kestävän kehityksen tavoitteista. YK:n Agenda 2030 korostaa koulutuksen roolia kestävän tulevaisuuden rakentamisessa, ja mediakasvatus on tässä avainasemassa. Kun opetamme lapsia ja nuoria lukemaan mediaa, opetamme heitä samalla ymmärtämään, miten media vaikuttaa kestävän kehityksen tavoitteisiin. Tämä tarkoittaa ekologisia ulottuvuuksia, kuten vaikutuksia ilmastoon ja luonnonvaroihin, sosiaalisia ulottuvuuksia, kuten oikeudenmukaisuutta ja osallisuutta, sekä taloudellisia ulottuvuuksia, jotka liittyvät kulutuskulttuuriin ja vastuulliseen toimijuuteen.

Tätä kriittisen medialukutaidon ja kestävän kehityksen kytköstä kutsutaan ekomedialukutaidoksi (ecomedia literacy). Se tarkoittaa kykyä tulkita, arvioida ja tuottaa mediasisältöjä, jotka liittyvät ympäristöön ja kestävään kehitykseen. Ekomedialukutaito ei ole pelkästään faktojen tunnistamista, vaan myös kriittistä ajattelua ja arvolähtöistä reflektiota. Se auttaa meitä ymmärtämään, että media ei ole neutraali ikkuna todellisuuteen, vaan aktiivinen toimija, joka muokkaa käsityksiämme luonnosta, vastuullisuudesta ja toimijuudesta.

Oppijan näkökulmasta ekomedian lukutaito voi tarkoittaa esimerkiksi kykyä tunnistaa vihreän kuluttamisen retoriikkaa mainoksissa, analysoida uutisten lähteitä kriittisesti tai tuottaa omaa mediaa, joka edistää kestävää elämäntapaa. Kyse ei ole vain tiedon vastaanottamisesta, vaan myös aktiivisesta osallistumisesta ja vaikuttamisesta. Ekomedialukutaito tukee ekologisesti ja sosiaalisesti vastuullista kansalaisuutta.

Pintapuolisesti voi tuntua, että ekomedialukutaito on vain yksi lisäys jo valmiiksi pitkään listaan erilaisia lukutaitoja. Todellisuudessa kyse on kuitenkin enemmän kehystävästä ajattelutavasta kuin erillisestä taidosta. Ekomedialukutaito on arvolähtöinen ja toiminnallinen kompetenssi, joka haastaa meidät tarkastelemaan median roolia osana kestävän kehityksen kokonaisuutta. Se ei siis ole irrallinen lisä, vaan välttämätön päivitys mediakasvatukseen aikakaudella, jossa ympäristökriisi ja informaatiokulttuuri kietoutuvat tiiviisti yhteen.

Ekomedialukutaidon juuret ovat muun muassa posthumanismissa ja ekokritiikissä. Molemmat näkökulmat haastavat myös kasvatustieteiden taustalta löytyvän ihmiskeskeisen näkökulman. Posthumanismi kyseenalaistaa ihmisen aseman kaiken keskipisteenä: maailmaa ei ole rakennettu ihmistä varten, vaan ihminen on osa luontoa. Ekokritiikki puolestaan tarkastelee kulttuuria ja mediaa ekologisesta näkökulmasta. Kun nämä näkökulmat tuodaan kasvatukseen, ne törmäävät usein ihmiskeskeisyyteen, jossa oppimisen tavoitteet ja sisällöt on rakennettu ensisijaisesti ihmisen hyvinvoinnin ja yhteiskunnan tarpeiden ympärille. Ekomedialukutaito haastaa tämän: sen ytimessä on kysymys siitä, miten kasvatamme ekososiaalisesti vastuullisia toimijoita, jotka ymmärtävät olevansa osa laajempaa ekologista verkostoa.

Kaikki kasvatus ei kuitenkaan nojaa ihmiskeskeisyyteen. Esimerkiksi saamelaisessa kasvatuksessa luonto on elävä toimija ja yhteisön jäsen. Tieto on kokemuksellista, yhteisöllistä, paikka- ja suhdesidonnaista. Suomen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuonna 2014 esitelty ilmiöoppiminen korostaa myös kokemuksellista oppimista, yhteisöllisyyttä ja luonnon kunnioitusta. Ilmiöoppiminen on kuitenkin ihmiskeskeistä siinä mielessä, että oppiminen lähtee ihmisestä ja hänen suhteestaan maailmaan. Se voi kuitenkin pyrkiä purkamaan ihmiskeskeisiä ajattelutapoja ja tarkastella ekologisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ilmiöitä kokonaisvaltaisemmin.

Ekomedialukutaito ei siis ole vain yksi uusi käsite muiden joukossa, vaan väline kasvatuksessa, joka tähtää ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävään tulevaisuuteen.

Mediataitokoulusta löydät ekomedialukutaitoon liittyvän oppimiskokonaisuuden ”Miten media jättää jalanjäljen ympäristöön”.

Teksti: Outi Laiti
Kuva: Jäämeri, Norja. Outi Laiti.