03.12.2024
Tahtotilan puute vaikeuttaa algoritmien vaikutusten hallintaa
Algoritmien suunnittelussa korostuu usein käyttäjien sitouttaminen. Tutkijat pohtivat puheissaan algoritmien vaikutuksia ja tahtotilan puutetta niiden sääntelyyn, erityisesti käyttöä lisäävän suunnittelun näkökulmasta. Puheenvuorot pidettiin hiljattain Safer Internet Forumissa Brysselissä.
Vuoden 2024 Safer Internet Forum järjestettiin nuorisovetoisesti hybriditapahtumana Brysselissä teemalla ”Where’s the harm? Protecting children and young people against inappropriate content and bullying online”. Nuoret, erityisesti BIK Youth- ohjelman nuorisoneuvosto, olivat aktiivisessa roolissa tapahtuman suunnittelussa, valmistelussa ja toteutuksessa. Tilaisuudessa kuultiin medialukutaidon edistämisen kannalta kaksi mielenkiintoista puheenvuoroa käyttöä lisäävän suunnittelun vaikutuksista ja siihen liittyvistä ratkaisuista.
Algoritmien ohjaavuuden seurauksia: Naisten poliittinen suuntaus vasemmalle, miesten oikealle
Avauspuhe: Young people’s exposure to harmful content and behaviour online
Professori Debbie Ging esitteli puheessaan oman tutkimuksensa kautta näkökulman myös laajempaan käytävään keskusteluun digitaalisesta nuoruudesta. Gingin mukaan tutkimuksella on ylipäätään liian vähän aikaa tutkia syvemmin someilmiöitä, jotta niistä voitaisiin tieteellisesti lausua jotakin yleispätevää. Se ei välttämättä edes ole tutkimuksen tarkoitus, koska tutkimus ei voi olla moraalipaniikin väline, tai roskispalojen sammuttelija. Sen sijaan tutkimuksessa olennaista on ymmärtää taustalla olevia mekanismeja, jotka netti on tuonut näkyväksi. Onkin hyvä pohtia, syytämmekö nettiä asioista, jotka olivat olemassa jo aiemmin, mutta netti on tuonut esiin? Lisäksi kaikkien ihmisten elämä on tavalla tai toisella kietoutunut digitaaliseen kapitalismiin. Miksi esimerkiksi hyväksymme tilan, jossa oppimisympäristöt ovat yksityisomisteisia?
Professori Ging pohti asiaa digitaalisen median, sukupuolittuneisuuden ja algoritmitutkimuksen valossa. Esimerkkitutkimuksessa tehtiin kaksi tiliä nuorelle mieshenkilölle TikTokiin ja YouTubeen. Tilit profiloitiin kiinnostuneiksi miesten oikeuksiin liittyvästä sisällöstä. Tätä kokonaisuutta kutsutaan myös manosfääriksi (manosphere), jolla tarkoitetaan verkossa esiintyvää miesten oikeuksiin ja feminismin kritiikkiin liittyvää sisältökokonaisuutta. Molemmat tutkimuksessa luodut tilit alkoivat saada nopeasti naisvihamielistä sisältöä syötteeseensä. Sosiaalisen median alustojen välillä oli eroja: TikTokin algoritmi siirtyi nopeammin tarjoamaan äärioikeistoajatteluun ja transvastaisuuteen liittyviä sisältöjä. Algoritmit siis rakentavat sukupuolten vastakkainasettelua sillä, että miesten oikeuksista kiinnostuneiden poikien ja miesten sosiaalisen median syötteisiin nousee helposti ja toistuvasti antifeminististä naisvihamielistä sisältöä. Netin haitallinen sisältö on siis sukupuolittunutta. Algoritmien ohjaavuus myös vaikuttaa siihen, että naiset ovat poliittisesti suuntaamassa vasemmalle ja miehet oikealle.
Algoritmien vaikutukseen puuttuminen on hyvin hankalaa, sillä tällä hetkellä tahtotilaa löytyy lähinnä sisällönvalvontaan. Kun varsinainen ongelma kietoutuu nimenomaan algoritmien tapaan toimia, tulisi ratkaisun löytyä algoritmien säätelystä ennemmin kuin sisällön perkaamisesta. Gingin näkökulmasta käytön ja sisällön säätelylle voidaan sanoa kyllä, kunhan katse samalla kohdistuu oikeaan ongelmaan. Niin sanotut online- ja offline-tilat eivät ole erillisiä todellisuuksia, vaan toisiinsa kietoutuneita käsitteitä. Totaalikielto ei ratkaise mitään, vaan digitaalisesta kuluttamisesta tulisi pyrkiä kohti digitaalista kansalaisuutta. Kasvatuksen ja koulutuksen rooli on erityisesti oikean tiedon tarjoajana, jotta verkkosisällöt eivät ole ainoa tietolähde esimerkiksi seksuaalikasvatuksessa.
Median vaikutukset mielenterveyteen ja digitaaliseen hyvinvointiin
Professori Jessica Piotrowski käsitteli puheessaan nuorten tukemista kohti parempaa digitaalista tulevaisuutta. Haasteena tässä mainittiin erityisesti design, joka houkuttelee käyttäjiä pysymään ruudun ääressä monin tavoin (engagement through design approach). Professori Piotrowski esitteli tutkimustuloksia pohjaten aineistoon, joka koostui 479 nuoren yli 44 000 mediapäiväkirjamerkinnästä. Tarkastelun kohteena olivat median vaikutukset hyvinvointiin, itsetuntoon ja ystävyyssuhteisiin. Tulokset osoittivat, että 60 % osallistujista koki median käytöllä olevan negatiivisia vaikutuksia mielenterveyteen, 13,6 % koki sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia, ja 25 % koki positiivisia vaikutuksia hyvinvointiinsa. Aineistossa nousivat esiin alustojen erilaisuudet digitaalisen hyvinvoinnin kannalta: esimerkiksi Snapchat ja WhatsApp lisäsivät pääosin hyvinvointia, kun taas TikTok, Instagram ja YouTube koettiin negatiivisina.
Voiko somesyötettä sitten anonymisoida? Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin syötteen anonymisointia: kun TikTokia käytettiin ilman henkilökohtaistettua sisältöä, käyttö väheni keskimäärin 40 minuuttia päivässä. Lisäksi ajankäyttö ei hämärtynyt samalla tavalla, käyttö pysyi paremmin hallinnassa, käytöstä tuli vähemmän tapa, viivyttely väheni nukkumaanmenossa ja muutenkin, ajatukset harhailivat vähemmän, oli vähemmän tarvetta tarkkailla sovellusta ja enemmän aikaa olla offline-tilassa. Kuitenkin osallistujat kokivat sisällön vähemmän merkityksellisenä eikä sisällön kuluttamisesta juurikaan nautittu. Ratkaisu ei siis välttämättä ole käyttäjän anonymisointi, vaan esimerkiksi kiinnostuksen kohteisiin perustuvat käyttäjäprofiilit, joiden perusteella sisältöä voidaan tarjota. Lisäksi tulisi olla optio aloittaa alusta ja pyyhkiä pois käyttäjädata, johon suositukset perustuvat.
Professori Piotrowski nosti esiin myös huoltajien kasvatuksellisen roolin: on tärkeää opettaa lapsille, että vahingollista sisältöä ei välitetä eteenpäin, ja perheissä keskustellaan videosisältöjen säännöistä ja yhteisistä odotuksista. Myös huoltajien on hyvä olla itsekin tietoisia teknologian välineellistävästä vaikutuksesta: esimerkiksi koulujen sähköisessä viestinnässä saatetaan käyttää ajastuksia ja automaatiota, jolloin huono koenumero voi tulla vanhempien ja huollettavan tietoon juuri ennen nukkumaanmenoa. Tämä voi aiheuttaa nuorelle murehtimista, stressiä ja unettomuutta, mikä taas johtaa väsymykseen, keskittymiskyvyttömyyteen koulussa ja heikentyneisiin koulusuorituksiin. On siis tärkeää miettiä, miten ja milloin asioita perheissä käsitellään.
Mitä tämä sitten tarkoittaa?
Molemmat puheet täydensivät toisiaan hienosti ja saivat ajattelemaan. Molemmat puhujat pohtivat internetin käyttöä siitä näkökulmasta, että maksimaalinen hyöty saataisiin minimaalisin haitoin. Erityisesti mieleeni jäi Professori Jessica Piotrowskin esittelemä tutkimus, jossa paneuduttiin sosiaalisen median alustojen erilaisuuteen digitaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Aihetta käsittelee myös Guna Spurava uunituoreessa väitöskirjassaan ja esitteleekin uuden alustatietoisuuden käsitteen erilaisten mediankäyttöön liittyvien lukutaitojen rinnalle. Tutkimustulokset kannustavat lisäämään ymmärrystä alustojen vaikutuksista digitaaliseen toimijuuteemme.
Erilaiset sosiaalisia suhteita ylläpitävät alustat (Snapchat, WhatsApp) lisäsivät hyvinvointia, kun taas nuorten suosimat sosiaalisen median alustat, kuten TikTok, Instagram ja YouTube, vähensivät hyvinvointia. Yksi selitys tähän voisi löytyä mediankuluttajan omasta toimijuudesta ja algoritmien kääntymisestä itseään vastaan: ihminen ei ole passiivinen lihanpala, joka on algoritmisyötteellä loputtomasti ohjailtavissa. Debbie Ging totesikin puheessaan, että muutos kohti algoritmikriittisyyttä on jo havaittavissa nuorten keskuudessa. Loputon algoritmisyöte paitsi altistaa lapset ja nuoret haitalliselle sisällölle, myös heikentää sosiaalisen median käsitettä. Vaikka algoritmien tarjoilema syöte on muuttuvaa eli dynaamista, käyttäjäkokemus matkustaakin ajassa taaksepäin kohti internetin alkuaikojen staattista eli muuttumatonta sisältöä. Ihmiset kuitenkin ovat sosiaalisia olentoja, jolloin digitaalinen hyvinvointimme on kytköksissä nimenomaan sosiaalisten suhteiden ylläpitoon media-alustoilla, ei passiiviseen sisällön kuluttamiseen. Onkin hyvä kysyä, mikä on tänä päivänä sinun aidosti sosiaalinen mediasi?
Outi Laiti
Erityisasiantuntija