Terveiset MEVI-päiviltä ja ITK-konferenssista

Huhtikuu tarjosi mahdollisuuksia esitellä Inclusive and Creative Media Education (ICME) -hankkeen tuloksia niin tutkijoille kuin koulutus- ja opetusalan henkilöstölle, kuulla uusista tuulista kentältä, tavata kollegoita ja verkostoitua. Blogitekstin kirjoittaja on hankkeen projektipäällikkö Ella Airola.

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa (ITK) -konferenssia vietettiin Hämeenlinnassa 17.-19.4. teemalla ”Ei tekoja ilman älyä”. Teema nousi hyvin esille niin konferenssin puheenvuoroissa kuin näytteilleasettajien pisteillä. Esitysten otsikot, joissa mainittiin tekoäly, veti konferenssihuoneet täyteen.

Konferenssin avauspaneelissa keskusteltiin koulutuksen tulevaisuudesta digitalisaation aikakaudella.
Keskustelu polveili niin tekoälyn kuin kännykän käytöstä opetuksessa, siihen millaiselta näyttäisi perusopetus tai ammatillinen opastus, jos ne keksittäisiin nyt. Seurasin myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston esitystä heidän kehittämästään KKV Kampus -oppimisalustasta kuluttajasuojan osaamisen edistämiseksi. Oppimisalusta tarjoaa avoimesti kursseja itseopiskeluun tai osaksi opetusta.

Median ja viestinnän tutkimuksen päivät kokoontuivat Tampereen yliopistolla 12.-13.4. teemalla ”Muutos vai jatkuvuus?” Tekoäly näkyi myös Tampereella, ja jäi mieleeni erityisesti eettisestä ja ympäristö -näkökulmista. ReDime – Tiekartta kohti resurssiviisasta digitaalista mediaa -hanke toi esityksessään esille, että digitalisaatio nähdään usein näkymättömänä kulutuksena, vaikka sen hiilijalanjälki on merkittävä. Opin, että esimerkiksi yhden kuvan luominen tekoälyllä voi kuluttaa saman verran energiaa kuin puhelimen lataaminen täyteen. Tekoälyä tuottavat yritykset ovat hyvin vaitonaisia siitä, millä energialla niitä tuotetaan. Tekoälyn ympäristövaikutukset ovat myös vähemmän tutkittu ja keskusteluun nostettu aihe.

Tekoälyn (epä)eettisyydestä taas puhutaan jo enemmän. Eettiset kysymykset nousivat esille esimerkiksi Saija Salosen ja Sirkku Kotilaisen esityksessä Eettisiä pohdintoja tekoälylukutaitojen kanssatutkimuksessa. He asettivat tekoälylukutaidon osaksi mediakasvatusta ja tutkivat sen tutkimuseettisiä käytäntöjä osana haavoittuvassa asemassa olevien osallistujien radiotyöpajoja.

Mielenkiintoista oli myös kuulla tutkimuksia ja oppia uutta mm. datafikaation ongelmallisuudesta, lasten kauhuelokuvista, ikäihmisten mediasuhteista ja somen käyttämättömyydestä.

ICME-hankkeen esityksissä toin esille mediakasvattajien näkemyksiä yhdenvertaisen medialukutaidon edistämisen edellytyksistä. Tulostemme mukaan mediakasvattajat kokevat, että yhdenvertaisen medialukutaidon edistämiseen vaikuttavat henkilöstön ja johdon kompetenssi, osallistujien moninaisuuden huomioiminen, riittävät resurssit, toimivat rakenteet sekä ajan hermolla pysyminen. Aineiston pohjalta hanke on julkaissut yhdenvertaisen medialukutaidon suunnitteluperiaatteet, joiden avulla jokainen toimija voi tarkastella omaa työtään ja löytää keinoja sen kehittämiseksi. Myös KAVIn Mediataitokoulu-verkkopalvelusta löytyy kymmeniä suomalaisen mediakasvatusviranomaisten tuottamia materiaaleja ammattilaisten mediakasvatustyön tueksi.

Tutkimus yhdenvertaisen medialukutaidon edistämisen edellytyksistä julkaistaan Mediakasvatusfoorumissa 28.5. osana artikkelikokoelmaa Mediakasvatus hyvinvoinnin ja osallisuuden tukena. Tervetuloa mukaan Mediakasvatufoorumiin ja puolestasi verkostoitumaan sekä kuulemaan ja jakamaan uusia näkökulmia mediakasvatuksen kentältä.

Kiitos MEVI-päivien ja ITK-konferenssin järjestäjille ja teemaryhmien vetäjille!

Ella Airola
projektipäällikkö
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti