Yksin ei tarvitse pärjätä kirjastossakaan – verkostoista ideoita ja yhteistyötä

oiset kirjastot sekä kasvatus- ja kulttuuripalvelut ovat yleisten kirjastojen perinteisiä kumppaneita omalla alueella. Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa ja kirjaston tehtävänkuvien laajetessa paikallisista ja alueellisista verkostoista voi olla yksittäiselle kirjastolle suurta hyötyä. Esimerkiksi sähköisten palvelujen tuelle sekä niihin liittyvien sisältöjen haltuun ottamiselle on suuri tarve. Kirjastot voivat olla isossa roolissa omalla alueellaan mediataitojen kehittämisessä, mutta yksin ei tarvitse tai kannatakaan vastata tähän kysyntään. Kysyimme yleisten kirjastojen digihankkeen projektipäällikkö Päivi Litamanen-Peitsalalta neljä kysymystä alueelliseen yhteistyöhön sekä digituen tarpeeseen liittyen. Lopuksi Päivillä on vinkki yhteen tämän päivän haasteeseen kirjastoissa.

Päivi Litmanen-Peitsala, minkä vuoksi alueelliset verkostot ovat tärkeitä kirjastoille? 

“Kirjastolle laissa asetetut tavoitteet ja tehtävät ovat todella laajat. Pykäliin on ikään kuin sisään kirjoitettuna, että kirjasto toimii yhteistyössä yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa.

Kirjasto on ennen muuta lähipalvelu – verkossakin. Tuomme arkeen mahdollisuuksia löytää, käyttää sekä tuottaa elämyksiä ja tietoa asiakkaita kiinnostavista asioista. On mahdoton ajatus, että kirjaston henkilökunnalla olisi asiantuntemusta yhtaikaa vaikkapa kirjallisuuden, tietotekniikan, sähköisten palvelujen, pelikulttuurin, keppihevosharrastuksen, somevideoiden tuotannon, ruokakulttuurin yms. alueelta. Siksi on luonnollista toimia yhdessä paikallisten osaajien kanssa. Aktiivisten kumppaneiden kanssa toimien kirjasto voi olla väylä löytää mielekästä ja turvallista sisältöä elämään kasvokkain toimien tai verkossa.”

Olet kehittänyt yhteistyötä kirjastokentällä pitkään. Ketkä ovat mielestäsi kirjastojen tärkeimmät yhteistyökumppanit?

“Ihan jo historiallisista syistä kirjastojen läheisiä yhteistyökumppaneita ovat kulttuurialan toimijat, kirjailijat, kirjallisuuteen liittyvät yhdistykset ja lukemisen edistämiseen liittyvät tahot. Myös koulut ja vanhustyön piirissä toimivat ovat myös olleet kumppaneita pitkään. Kun mediakulttuuri on monipuolistunut ja verkosta on tullut yhä tärkeämpi tiedon välittämisessä ja kulttuurielämysten tuottamisessa, on mukaan tullut nuorisotyö, digiopastamiseen keskittyvä kolmas sektori sekä sähköisiä palveluja ja kulttuuria tarjoavat tahot.

Juuri nyt tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat erityisesti he, jotka haluavat auttaa asiakkaitamme uusiin taitoihin ja verkon toiminnan ymmärtämiseen. Jotta voisimme kirjastona tarjota elämyksiä ja reittejä tietoon sekä palveluihin, tarvitsemme yhdessä tekemisen kulttuuria. Emme etsi vain yrityksiä ja yhdistyksiä vaan tarjoamme toiminnan tilaa myös vertaistoiminnalle – asiakkaamme voivat rikastaa toisten asiakkaiden elämää.”

 Millaisia vinkkejä antaisit kirjastoille verkostojen luomiseen ja yhteistyön kehittämiseen?

“Uteliaisuus on tärkeää. Mitä asiakkaamme tekevät silloin kun eivät ole kirjastossa? Keiden kanssa voisimme tarjota asiakkaita kiinnostavista asioista enemmän? Keitä paikkakunnalla toimii – voisimmeko tarjota tiloja tai suunnitella yhdessä heitä kiinnostavaa toimintaa? Minusta ajattelu voisi lähteä siitä, että emme niinkään pyri tarjoamaan pelkästään kirjastossa jo olevaa muille, vaan pyrkisimme hankkimaan muiden kanssa toimien kirjastoon jotain, mitä siellä vielä ei ole. Onneksi kirjastot ovat verkosto. Toisten kirjastojen kokemuksista oppiminen on iso osa kehittämistyötä. Kaikkia pyöriä ei kannata keksiä itse – välillä voi kopioida naapurin skeittilaudan.”

Parhaillaan Suomessa kehitetään Digituki-toimintaa. Mitä tämä toiminta on ja miten toiminta linkittyy kirjastoihin ja mediakasvatukseen?

“Suppeasti määriteltynä digituki on niiden tietojen ja taitojen kehittämistä, joita yhteiskunnassa tarvitaan sähköisten palvelujen käyttöön. Kyse on auttamisesta: mistä saa tietoa, miten palvelua käytetään, mikä on turvallista ja miten asioita voi hoitaa verkossa.

Laajasti ottaen digituki on verkkoon liittyvien asioiden tietämyksen kartuttamista, taitojen opastamista, opettamista ja asenteisiin vaikuttamista. Suuri osa väestöstä on vielä taidoiltaan ja tiedoiltaan vaiheessa, jossa toisen apua tarvitaan. Kirjasto on mukana tukemassa ja tarjoamassa toisille tukijoille tilaa toimia.

Digituki on osa mediakasvatusta – rajoja on vaikea vetää. Jättäisin kasvatus-termin vähitellen pois, puhuisin mediataitojen tukemisesta. Silloin kyse on sekä teknisistä taidoista, että nykyisen mediamaailman ja toimintakulttuurin ymmärryksestä. Digituki on ensiapua heille, jotka vielä ontuen verkossa kulkevat.”

 Millaisia ajankohtaisia terveisiä sinulla on kirjastoalalle?

“Verkkomaailma on muuttamassa kirjastojen kokoelma- ja aineistokäsitystä. Yhä enemmän julkaistaan vain verkkoon, luodaan kaikkialta käytettävissä olevia palveluja ja vapaasti käytettävissä olevia tietovarantoja. Nekin kannattaa ymmärtää oman kirjaston aineistona. Jotta valtavaa tarjontaa pystyy hyödyntämään, kannattaa käyttää kumppaneita opastajina. Kirjastojen valtakunnalliset palvelut pyrkivät auttamaan tässä kuratoimalla ja järjestämällä verkon sekamelskaa. Kannattaa aina kurkata, josko Kirjastot.fi-avaruudessa tai Finna.fi:ssä olisi jotain juuri käsillä olevaan tilanteeseen.”

Teksti: Julia Alajärvi

Kuva: Subodh Agnihotri/iStock